FOTOJOOGAA

MIELELLE

Otteita valokuvaajan ohjekirjasta: Älä ota valokuvia

10.4.2017

Eric Kim on amerikkalainen valokuvaaja, valokuvauksen opettaja, kirjoittaja, pohdiskelija. Hänen missionaan on tuottaa mahdollisimman paljon vapaasti käytettävissä olevaa aineistoa liittyen valokuvaamiseen ja sen opiskeluun. Tässä muutamia poimintoja vapaasti käännettynä ja tulkittuna Ericin blogikirjoituksesta ja youtube-videosta.

 

 

 

Kohta 1: Älä ota valokuvia, vaan tee valokuvia

 

Kuvien ottaminen kuulostaa jollain tavalla voiman käytöltä, kuin jonkun toisen sielun varastamiselta. Ottaminen ei anna mitään kohteelle. Valokuvan tekeminen sen sijaan on luovaa toimintaa, se on yhteistyötä jonkun toisen kanssa. Ole tarkoituksellisempi, taiteellisempi ja rakastavampi lähestymisessäsi. Tanssi kohteesi kanssa ja tehkää kuva yhdessä. 

 

 

Kohta 2: Rakenna merkitystä, älä vain valokuvia

 

Valokuvaamisen tarkoitus ei ole tulla maailman parhaaksi valokuvaajaksi, saada eniten tykkäyksiä tai seuraajia, voittaa eniten palkintoja, pitää eniten näyttelyitä tai jättää jälkeensä perintöä valokuvaajana. Valokuvaamisen tarkoitus on löytää merkitystä ja sisältöä maailmassa. Yhdistää sinua lähemmäs toisia ihmisiä. Löytää kauneutta tavallisuudessa ja arkipäiväisyydessä. Saada sydän laulamaan aina kun otat valokuvia. Selviytyä masennuksesta, ahdistuksesta, turhautumisesta ja kukoistaa luovasti. 

Jos valokuvaaminen ei auta sinua elämään hyvää elämää, mieti mitä pitäisi muuttaa, jotta elämästä tulisi parempi.

 

 

Kohta 3: Poista kuvasta tarpeeton

 

Paras tapa tehdä parempia valokuvia, on poistaa kuvasta tarpeeton. Täydellisyyttä ei tavoiteta silloin, kun ei ole enää mitään lisättävää, vaan silloin, kun ei ole enää mitään pois otettavaa. 

Haluat koko huomioni olevan kohteessa, ei taustassa. Vain tunnelma, tunne ja kohteen sielu. 

Poista kuvasta kaikki sellainen, mikä ei tue vahvaa vaikutelmaa ja haluamaasi viestiä.

 

 

Kohta 4: Älä erikoistu valokuvaajana

 

Kuka tahansa, joka erikoistuu tiettyyn valokuvauksen lajiin riittävän pitkäksi aikaa, voi tulla siinä mestariksi. Ehkä kymmenessä tai kahdessakymmenessä vuodessa. Mutta kun hallitset sen yhden alueen tai lajin, ennen pitkää kyllästyt ja mahdollisesti luovut valokuvaamisesta. Kehitä ja muuta valokuvaustasi jatkuvasti. Ole enemmän yleisvalokuvaaja, kuvaa kaikkea mikä kiinnostaa sinua. Ole renessanssi-valokuvaaja, joka ei laita itselleen rajoja. Tutki ja opiskelee kaikkia näkökulmia maailmassa, älä rajoita itseäsi. Ole kuin Leonardo Da Vinci. Erikoistuminen on luovuuden vihollinen.

 

 

Kohta 5: Tee valokuvia, jotka miellyttävät sinua itseäsi

 

Jos valokuvasi eivät miellytä itseäsi, miksi valokuvaat? Me haluamme yleisöä valokuvillemme, haluamme vahvistusta muilta ja se tekee meistä inhimillisiä. Jos kuitenkin keskityt vain miellyttämään yleisöä ja keräämään tykkäyksiä, et innovoi omaa valokuvaustasi. Sinulla ei ole mahdollisuutta löytää suurempaa syvyyttä, sielua ja tarkoitusta valokuvien tekemisen prosessista. Työskentelet epätodennäköisemmin henkilökohtaisten projektien kanssa, jotka auttaisivat sinua löytämään tarkoitusta maailmassa.

Mitä enemmän etsit omaa tyydytystä, sitä innovatiivisempia, ainutlaatuisempia ja persoonallisempia kuvasi tulevat olemaan. Joten ennen kuin jaat yhtään valokuvaa muiden kanssa, katso kuvaa itse ja kysy itseltäsi: Pidänkö omista kuvistani?

 

 

Kohta 6: Vangitse tunne eleiden kautta

 

Valokuva ilman tunnetta on kuollut. Vangitaksesi enemmän tunteita valokuviisi, keskity ihmisten eleisiin. Käsien, kehon eleisiin ja kasvojen ilmeisiin. Kuvaa ihmisiä niin, että heillä on käsi kasvoja vasten tai lantiolla. Kuvaa ilme heidän kasvoillaan. Jos sinä et voi tuntea tunnetta tai kohteen mielialaa, ei myöskään kuvan katsoja voi tuntea mitään tunnetta.

Meidät on koodattu muistamaan tunteiden kautta. Valokuva, joka iskee meitä vatsaan ja herättää sydämen, polttaa jälkensä meidän mieliimme.

Muista, että kaiken valokuvaamisen tarkoitus on herättää tunteita tai jonkinlainen ajatus katsojassa. Tietenkin tarvitset hyvän sommitelman kuvaasi, mutta varmista, että priorisoit tunteen muodon edelle.

 

 

Kohta 7: Sielun valokuvaus

 

Monesta valokuvastamme puuttuu sielu. Meidän sielumme.

Oletko ainoa, joka voi tehdä valokuvia joita teet? Näytätkö ainutlaatuisen näkökulmasi maailmasta? Kuinka näytät kipusi, surusi, voittosi ja ilosi valokuvissasi? Näkyykö niissä sielusi?

Itse yritän tehdä valokuvistani persoonallisempia. Niissä on enemmän minua itseäni kuin muita. Valokuvaan rakkaitani. Puolisoa, vanhempia, perhettä, ystäviä ja myös itseäni. Tutkin kasvojani, tunteitani ja mielentilaani. Mietin kuolevaisuutta. Tekemällä valokuvan, teet hetkestä ikuisen. Kun katselen suurten valokuvaajien kuvia heidän menneisyydestään, voin tuntea heidän sielunsa kiinnittyneen heidän kuviinsa. Voin tuntea heidän huumorinsa, sekä syvän yhteyden ja tunteen kohteisiinsa.

 

 

Kohta 8: Valo

 

Valokuvaaminen tarkoittaa valolla maalaamista. Valokuvaa ilman valoa ei voi olla olemassa.

Mieti, kuinka voit paremmin esittää valon kuvissasi, synnyttääksesi tietyn tunteen tai tunnelman.

Valokuvaajana olet myös maalari. Maalaat kameralla, sen sijaan että käyttäisit sivellintä. Ota selvää kuinka valolla maalataan. Älä epäröi jakaa kuviasi. Älä pelkää muiden kritiikkiä itseäsi ja kuviasi kohtaan. Anna valosi loistaa.

 

 

Kohta 9: Musta autuus

 

Minä rakastan mustaa. Rakastan mustassa on sitä, että se on äärimmäinen tyhjä tila. Kun aloitat mustalta kanvakselta, voit lisätä siihen mitä tahansa. Musta ja pimeys on luonnollinen asiaintila, ennen kuin valaiset sen.

Valokuvaamisessa pidän molemmista, sekä väristä että mustavalkoisuudesta. Mustavalkoisuudessa on kuitenkin vähemmän häiriötekijöitä ja ristiriitoja. Musta ja valkoinen antavat minulle mahdollisuuden keskittyä sieluun ja tunteisiin ennemmän kuin väreihin, jotka usein hajottavat kuvaa. Mustavalkoisuus auttaa näkemään muotoja.

 

 

Kohta 10: Valokuvaa tänään kuin tämä olisi viimeinen päiväsi

 

Suurin ongelma omassa valokuvaamisessani oli, että olin aina keksimässä tekosyitä. En voinut olla luova, koska kamera ei ollut riittävän hyvä. En voinut kuvata, koska olin kiireinen työssäni. En voinut kuvata, koska olin väsynyt. Lista jatkuu.

Meidän täytyy valokuvata joka päivä kuin se olisi viimeinen. Jos tänään olisi viimeinen päiväsi maan päällä, säästäisitkö tosiaankin rahaa ostaaksesi uuden kameran, jota et oikeasti tarvitse voidaksesi tehdä merkityksellisiä valokuvia elämästäsi? Vielä kerran: ymmärrä, että valokuvaaminen on väline löytää enemmän tarkoitusta, merkitystä ja iloa elämääsi. Ei tehdä valokuvia.

Jos tänään olisi viimeinen päiväsi maan pinnalla, ketä kuvaisit? Tuntemattomia? Perhettäsi, ystäviäsi, itseäsi, ketä? Kuvittele kuin se olisi heidän viimeisen viimeinen päivänsä maan pinnalla. Valokuvaisitko heitä, ja jos näin on, miten tekisit sen.

 

Tuula Ahde

Fotojoogaa mielelle järjestää Vaikuttava kuva -valokuvauksen verkkokurssin, jonka tarkoituksena on opastaa sinua tunnistamaan ja välittämään tunteita valokuvaamisen keinoin. 
Kurssi alkaa seuraavan kerran 17.11.2017 ja kestää 5 viikkoa.

Lue lisää täältä ja tule mukaan tunnekuvamatkalle!

 

 

Lähde: http://erickimphotography.com/blog/manual/

 

 

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

Viimeisimmät
Please reload

Etsi aiheittain
Please reload

Seuraa meitä
  • Facebook Social Icon
  • Pinterest Social Icon
  • Black Facebook Icon
  • Black Instagram Icon
  • Black Pinterest Icon

© 2017-2019 by Fotojoogaa mielelle