Omasta kuvasta

Minun on teini-iästä lähtien ollut vaikeaa katsoa itseäni valokuvista ja välttelen siksi kameraa. Äidin perintönä ilmeeni jähmettyy aina kameran edessä, ja mielestäni epäonnistun aina kuvissa. En osaa ottaa kameran edessä "peili-ilmettäni", eli sitä ilmettä, jolla peilin eteen mennessäni automaattisesti nostan valahtaneita kulmiani. En tunnista tai hyväksy itseäni kuvissa, aivan kuten en tunnista omaa nimeänikään - näkymätön lapsi, jota ei kutsuttu etunimellä.

Olen pitkään haaveillut omakuvasta, jossa tulisi esiin jotain piilossa pidettyä mystisyyttä ja leikkiä, joiden tunnen edelleen kuplivan sisälläni. Olisin kameran edessä huolellisesti toteutetussa rooliasussa, -meikissä ja

-ympäristössä, ammattikuvaajan näkemänä. Tuntuu, että siten itseä olisi helpompi katsoa. Ehkä se kuitenkin olisi pakoa todellisuudesta? Toisaalta se voisi olla lempeä askel kohti myötätuntoista itsen kohtaamista, lopettaa touhuamisella ja itseironialla kuorrutettu pysähtymisen ja kohtaamisen väistely.

Kipuilen parhaillaan elämäni ensimmäisen ikäkriisin kanssa ja näen vanhuuden kuvissani. Viimeaikoina olen kuitenkin kiinnostunut kuvaamaan myös omakuvia, käsittelemään niiden kautta erilaisia tunnetiloja, sisäisiä ristiriitatilanteita, tätä vanhenemista ja uutta elämäntilannetta.

Itsensä tuntevana ja hyväksyvänä on helpompi tunnistaa myös kuvauskohteesta se olennainen, usein piilotettu, ja tallentaa se omalla persoonallisella tyylillä.

Fotojoogaa varten tarvitsin kasvokuvan, mutta ajatus hirvitti. Puoliksi puun takana tuntui turvallisemmalta.

Valokuvaaminen on minulle mielen joogaa. Fotojooga on opettanut paljon myös itseni hyväksymistä ja auttanut löytämään ominta tapaani harrastaa valokuvausta. Jokainen kurssitoteutus on omanlaisensa, osallistujiensa näköinen ja tuntuinen. Jokainen kurssi opettaa minulle vetäjänä jotain uutta. Valokuvausta voi käyttää itsetuntemuksen lisäämisen sekä tunnetyöskentelyn apuvälineenä. Fotojoogassa pyrimmekin tunnistamaan omia tunnetiloja itse otetun valokuvan kautta. Tutkimme mitä valokuvamme kertovat meistä ja mitä valokuvat kertovat meille. Valokuva voi toimia myös näkökulmien ja uskomusten avaajana silloin, kun kuvaan on tallentunut jotain yllättävää.

Tavoitteena on, että uskallat myöntää ja välittää oman näkemyksesi ja tunnetilasi. Pääset lähemmäs omaa tunnistettavaa tyyliäsi, riippumatta vallitsevista suuntauksista tai säännöistä. Kuvistasi tulee vaikuttavampia, ja kuvaajana tunnet itsesi paremmin.

Fotojooga kehittää herkkyyttä kiinnittää huomiota ilmaisullisiin asioihin, jotka kuvaan tallennettuna välittävät tunteen sekä herättävät henkiin tarinan.

Kuvista tulee merkityksellisempiä niin kuvaajalle kuin katsojallekin. Vaikuttavia kuvia.

Lue lisää täältä Tervetuloa tunnekuvamatkalle!